Oma lukukokemus

(Kantsii lukee se alempi postaus eka)

Neidonpaula lukukokemuksena oli mukaansa tempaava ja tunteita herättävä. Välillä (usein) ärsytti, kun jokin asia ei mennyt niin kuin olisi itse halunnut sen menevän. Mutta jos tarkemmin miettii, ei kirjassa olisi juonta melkein ollenkaan, jos ei kirjassa olisi yhtään vastoinkäymisiä tai yllättäviä hetkiä.

Pidän kirjasta paljon, koska se kertoo mielenkiintoisista asioista ja se sijoittuu historiaan ja Suomeen. Keskeisinä asioina kirjassa ovat näkijän ja tietäjän taidot ja suomalaisen muinaisuskon ja kristinuskon kohtaaminen. Kirjassa tapahtui paljon yllättäviäkin asioita, joten mielenkiinto pysyi koko kirjan ajan. Hyvä asia oli myös kirjan takaa löytyvä sanasto, josta löytyy kirjassa käytetyt vanhat sanat ja niiden merkitykset. Ilman sanastoa olisin ollut hukassa, ja lukukokemus ei olisi varmaankaan ollut kovin mieleinen.

Kuten jo mainitsin, en pitänyt kaikesta mitä kirjassa tapahtui. En pitänyt mm. siitä, että Brita yritti vietellä Lukaksen esittämällä Trudaa. En ajatellut, että Brita voisi tehdä jotain niin petollista ja kamalaa. En pitänyt siitäkään, että kirjan loppupuolella Trudan elämässä kaikki tuntui menevän niin huonosti kuin on vain mahdollista. Hän koki kaksi keskenmenoa ja hänestä tuli leski, hänen anoppinsa oli ihan kamala, suunnilleen kaikki ihmiset haukkuivat ja välttelivät häntä, koska tiesivät hänen omaavan pakanallisia taitoja. En voinut muuta kuin tuntea myötätuntoa Trudaa kohtaan. Onneksi hänen tilanteestaan tuli parempi heti, kun se kamala Margareeta ajoi Trudan pois kattonsa alta. See you in hell, Margareeta.

Neidonpaulasta uskottavan tekee se, että se sijoittuu 1400-luvulle ja tuohon aikaan kuuluivat "noidat". Lainausmerkkejä käytin siksi, että ei yrttien käyttäminen tee mielestäni kenestäkään noitaa. Toki on eri asia, jos sattuu myös loitsimaan ja nostattamaan petoja paikan päälle. Uskottavuutta lisää myös se, että kirjan taustatyö on tehty erittäin huolellisesti ja kirjassa käytetään paljon vanhoja sanoja.

Kirjan luettuani jäin pohtimaan, että mitäköhän tapahtui Lukaksen sulhaselle Ingeborgille. Kamala sanoa näin, mutta toivon että Ingeborg menehtyi, jotta Lukas ja Truda voisivat olla yhdessä onnellisesti. Tietysti myös sekin jäi ihmetyttämään, että miten Trudalle ja Lukakselle käy. Vihitäänkö Truda nunnaksi vai lähteekö hän Lukaksen matkaan? Sitä ei tiedä kukaan muu kuin kenties itse kirjailija. Sanonpahan vain sen, että Truda tekisi elämänsä virheen, jos ei lähtisi Lukaksen matkaan...

Kirjan luettuani opin, että tilaisuuksia tulee vielä. Vaikka tapaisikin oikean henkilön väärään aikaan, ei se tarkoita että peli on menetetty. Opin myös sen, että vaikka kaikki menisikin päin heleä, asiat kyllä järjestyvät.

Kirjan luettuani voin sanoa, että nimi Neidonpaula sopii kirjalle erinomaisesti. Kirjan päähenkilöinä on kaksi neitokaista, jotka käyttävät käsivarsissaan erivärisiä pauloja, jotta heidät on mahdollista erottaa toisistaan. Myös Noidanpaula voisi olla sopiva nimi tälle kirjalle, mutta ehkä Neidonpaula on kuitenkin parempi.

Odotan innolla, että Kristiina Vuori kirjoittaa taas uuden kirjan, joka kertoo fiktiivisestä mutta mielenkiintoisesta Ilvesten suvusta.