Oma lukukokemus

(Kantsii lukee se alempi postaus eka)

Neidonpaula lukukokemuksena oli mukaansa tempaava ja tunteita herättävä. Välillä (usein) ärsytti, kun jokin asia ei mennyt niin kuin olisi itse halunnut sen menevän. Mutta jos tarkemmin miettii, ei kirjassa olisi juonta melkein ollenkaan, jos ei kirjassa olisi yhtään vastoinkäymisiä tai yllättäviä hetkiä.

Pidän kirjasta paljon, koska se kertoo mielenkiintoisista asioista ja se sijoittuu historiaan ja Suomeen. Keskeisinä asioina kirjassa ovat näkijän ja tietäjän taidot ja suomalaisen muinaisuskon ja kristinuskon kohtaaminen. Kirjassa tapahtui paljon yllättäviäkin asioita, joten mielenkiinto pysyi koko kirjan ajan. Hyvä asia oli myös kirjan takaa löytyvä sanasto, josta löytyy kirjassa käytetyt vanhat sanat ja niiden merkitykset. Ilman sanastoa olisin ollut hukassa, ja lukukokemus ei olisi varmaankaan ollut kovin mieleinen.

Kuten jo mainitsin, en pitänyt kaikesta mitä kirjassa tapahtui. En pitänyt mm. siitä, että Brita yritti vietellä Lukaksen esittämällä Trudaa. En ajatellut, että Brita voisi tehdä jotain niin petollista ja kamalaa. En pitänyt siitäkään, että kirjan loppupuolella Trudan elämässä kaikki tuntui menevän niin huonosti kuin on vain mahdollista. Hän koki kaksi keskenmenoa ja hänestä tuli leski, hänen anoppinsa oli ihan kamala, suunnilleen kaikki ihmiset haukkuivat ja välttelivät häntä, koska tiesivät hänen omaavan pakanallisia taitoja. En voinut muuta kuin tuntea myötätuntoa Trudaa kohtaan. Onneksi hänen tilanteestaan tuli parempi heti, kun se kamala Margareeta ajoi Trudan pois kattonsa alta. See you in hell, Margareeta.

Neidonpaulasta uskottavan tekee se, että se sijoittuu 1400-luvulle ja tuohon aikaan kuuluivat "noidat". Lainausmerkkejä käytin siksi, että ei yrttien käyttäminen tee mielestäni kenestäkään noitaa. Toki on eri asia, jos sattuu myös loitsimaan ja nostattamaan petoja paikan päälle. Uskottavuutta lisää myös se, että kirjan taustatyö on tehty erittäin huolellisesti ja kirjassa käytetään paljon vanhoja sanoja.

Kirjan luettuani jäin pohtimaan, että mitäköhän tapahtui Lukaksen sulhaselle Ingeborgille. Kamala sanoa näin, mutta toivon että Ingeborg menehtyi, jotta Lukas ja Truda voisivat olla yhdessä onnellisesti. Tietysti myös sekin jäi ihmetyttämään, että miten Trudalle ja Lukakselle käy. Vihitäänkö Truda nunnaksi vai lähteekö hän Lukaksen matkaan? Sitä ei tiedä kukaan muu kuin kenties itse kirjailija. Sanonpahan vain sen, että Truda tekisi elämänsä virheen, jos ei lähtisi Lukaksen matkaan...

Kirjan luettuani opin, että tilaisuuksia tulee vielä. Vaikka tapaisikin oikean henkilön väärään aikaan, ei se tarkoita että peli on menetetty. Opin myös sen, että vaikka kaikki menisikin päin heleä, asiat kyllä järjestyvät.

Kirjan luettuani voin sanoa, että nimi Neidonpaula sopii kirjalle erinomaisesti. Kirjan päähenkilöinä on kaksi neitokaista, jotka käyttävät käsivarsissaan erivärisiä pauloja, jotta heidät on mahdollista erottaa toisistaan. Myös Noidanpaula voisi olla sopiva nimi tälle kirjalle, mutta ehkä Neidonpaula on kuitenkin parempi.

Odotan innolla, että Kristiina Vuori kirjoittaa taas uuden kirjan, joka kertoo fiktiivisestä mutta mielenkiintoisesta Ilvesten suvusta.

Kirjan juoni

(Hyvät naiset ja herrat, varautukaa pitkään tekstiin, koska en osaa kertoo tätä himskatin juonta mitenkään yksinkertaisesti.)


Kyllikille ja Olaville syntyvät kaksostytöt Brita ja Truda. Tytöt merkitään käsivarsinauhoilla, Brita taivasta ja hurskautta kuvastavalla sinisellä ja Truda vihreällä, joka on morsianten ja rakkauden väri, mutta siinä kuvastuu myös epäonni, kateus ja Paholaisen demonit. Tyttöjen isä Olavi on harras kristitty, eikä voi sietää Ilvesten tietäjäsukuun syntyneen Kyllikin synnillisiä parantajanlahjoja. 

"Kun katson sinua, näen miten taivas loimuaa ylläsi ja jalkojesi alla oleva maankamara valuu sulaa laavaa. Sinä kauhistutat minua."

Olavi palkkaa Pirjetan pitämään huolta tytöistä ja antaa Kyllikin tavata lapsiaan vain pari kertaa vuodessa, jotta ei varmasti turmele lapsia synnillä ja pakanallisilla taioilla. Kielletyiltä taidoilta  ja tiedoilta ei kaksoset kuitenkaan välty. Britalla on parantajan lahjoja ja Truda näkee jo pienenä enneunia ja etiäisiä tulen ja veden kautta. Trudalla on myös kyky nostattaa peto kuin peto paikan päälle ja vangita sen mieli.

Kuolemaisillaan oleva Kyllikki opettaa lapsilleen sen verran, minkä Olavi hyväksyy. Vain Brita halusi oppia häneltä, Truda kääntyi pois varoitellen äitiään Jumalan vihasta. Kuolinvuoteellaan Kyllikki pyytää Olavilta, että vain toinen lapsista menee luostariin ja toinen saa mahdollisuuden saada omia lapsia. Olavi suostuu pyyntöön ja siitä lähtien Britan ja Trudan elämät jakautuvat kahtia.

"Kumpi meistä pukisi Kristuksen neitseen hunnun, kumpi vaimon huuvan? Se kysymys vainosi minua luultavasti enemmän kuin Britaa. Me olimme Lauttian Ilveksiä, epäpuhtaita loitsijoita, joita harras uskovainen saattoi vain kavahtaa. Ja kuulemani mukaan syystä, sillä äidinpuoleisen sukumme naiset ja ennen muinoin myös muutamat miehet olivat järjestään palvoneet Paholaista Jumalan sijaan."

Luostariin menee avulias ja oikeudenmukainen Brita, eikä Armonlaakson elämästä haaveillut Truda. Olavi hakee luostariin maallikkoveljeksi ja pääsee peräti tilanhoitajaksi. Truda saa asua luostarin porvariskartanossa yhdessä isänsä kanssa ja osallistua birgittalaisten päiväohjelmaan sisarensa rinnalla, mutta vain siihen asti, kunnes Truda vihkitään Jeppe Pietarinpojalle. Trudalla ja pormestarin pojalla Jepellä on yhteinen muisto vuosien takaa.

"Käske se pois. Ole kiltti. Käske se pois. Ole kiltti!
 Minä yritän, mutta siellä missä parhaillaan olen, on kaksi totuutta. Se on omituista. Ja pelottavaa. Mutta yritän siitä huolimatta, sillä Jepen kimeä huuto tulvii kauhua, ikiaikaista pelkoa ja vihaa, jonka nostattajana on laihakupeinen susi, noitien ja demonien kumppani."
...
"Sumu valtaa näköpiirini, sitten vuorotellen mustat, vuoroin valkoiset pisteet räjähtävät pääni sisällä, enkä enää tunne tappelutoverini painoa ylläni. Pyörryttää. Susi murahtaa. Ei... Minä murahdan? Pyhä Maria taivaassa, se olen minä, joka ääntelen siten, en puhu vaan ärisen. 
Kumea, kauhea ääni kaikuu rinnassani niin rajuna, että vavahdan.

 Susi vavahtaa. Me olemme yhtä. Yksi."

Armonlaaksoon saapuu nuori maalarikisälli Lukas Danske, johon Truda tekee tuttavuutta ja huomaa pian ihastuneensa. Lukas ja Truda jäävät kiinni kielletystä suudelmasta ja ongelmilta ei vältytä. Brita yrittää vietellä Lukaksen esittämällä Trudaa. 

"Mitä sinä teit? Mitä myrkyllisiä litkujasi olet juottanut minulle, jotta sait minut lankeamaan pauloihisi?"

Truda ripittäytyy ja paljastaa siskonsa ja myös oman suhteensa Lukakseen. Truda lähetetään Vadstenaan luostariin ja entisen kuninkaan poika Lukas joutuu Sten Sturen palvelukseen. Vadstenassa Truda tutustuu sulhaseensa Jeppeen, joka on perillä Trudan vaietuista taidoista.

"Susityttö. Vihdoinkin tapaamme!

Kaikista mahdollisista tervehdyksistä en olisi ikimaailmassa odottanut kuulevani juuri tätä."

Kaksosten isä Olavi kuolee ja Truda tajuaa, että hänellä on vihdoinkin mahdollisuus päättää omasta tulevaisuudestaan. Lukas saapuu Vadstenaan ja vaihtaa kirjeitä Trudan kanssa. He alkavat tapaamaan salaa toisiaan ja tekevät yhteisiä suunnitelmia. Lukaksen isä Kaarle Knuutinpoika saa tietää poikansa suunnitelmista ja pakottaa Trudan ja Jepen naimisiin välittömästi. Häiden jälkeen he palaavat Naantaliin ja Truda saa tietää sulhasensa äidin motiivit hänen naimiseensa liittyen. Jepen äiti Margareeta tahtoo Trudan loitsivan heille vaurautta ja valtaa.

Lukas palaa Naantaliin ja tapaa Trudaa salaa mutta säännöllisesti. Jeppe yllättää Trudan ja Lukaksen, mutta antaa Trudalle anteeksi. Truda löytää häkkiin vangitun karhun ja päästää sen vapaaksi. Jeppe menee metsälle isänsä kanssa ja tulee karhun surmaamaksi. Truda kuulee, että Lukas kihlataan kuninkaalliselle Ingeborgille. Truda pestautuu luostariin maallikkosisareksi, jotta saa olla Pirjetan ja Britan lähellä. Hän haluaa nunnaksi siskonsa tavoin ja hakee paikkaa nunnaluostarista.

Vuosien päästä saapuu päivä, jona Truda on tarkoitus vihkiä nunnaksi. Truda kuulee sanantuojan kertovan, että kuningas Kaarle Knuutinpoika on kuollut. Pirjetta ja Brita jättävät Trudan hetkeksi yksin, ennenkuin Truda vihitään nunnaksi. Truda kuulee askeleita, jotka eivät kuulu Pirjetalle tai Britalle, koska niiden mukana kuuluu kannusten kilinä.

"En käänny, en uskalla. Entä jos kuvittelen kaiken? Entä jos mikään, mikä parhaillaan tapahtuu selkäni takana, ei olekaan totta? Uusia askeleita, nyt pehmeitä, harkittuja. Sitten. Kämmen selkääni vasten. Suljen silmäni. Käsi liukuu alemmaksi, kiertyy uumilleni. Vasta silloin minä rohkenen kääntyä, mutta en saa silmiäni avatuksi. Vihreä paula sormissani irtoaa, putoaa äänettömästi lattialle. Itken. Hän suutelee ohimoni kuiviksi."


Näin päättyy tämä kirja, eikä seuraavista tapahtumista ole tietoakaan. Toisaalta se on ihan kiva, koska sitten voi itse pohtia ja päätellä, että miten tämä tästä jatkuukaan. Minä itse haluan ainakin kuvitella, että Lukas ja Truda pystyivät vihdoinkin olla yhdessä.